vähän kuvia tältä viikolta. 

en viittis aina valittaa täällä kaikesta, mut en mä mun stressaantumisia ja ärsyyntymisiä osaa muullakaa tavalla purkaa ko kirjottamalla. ja tosiaan jos ei jaksa lukee kauheeta avautumista nii skippaa tän merkinnän. 

musta tuntuu et en tiiä enää mistään mitään. en yhtään mistään. okei sen mä tiedän et Jumala on olemas ja oman nimeni mut muuta en sit tiäkkää. mä en tiedä miks oon tässä tilanteessa ko kaiken piti olla hyvin. tai mennä hyvin. tai jotain. 

mutta mä oon niin kujalla, omista fiiliksistä. en mä tiä enää mitä mä haluan. tällähetkellä kyllä haluaisin jonnekki tsillaamaan mut seki näyttää olevan liikaa vaadittu, että ehkä meenki jo kasilta nukkumaan. tai sitte lähen juoksulenkille ja rääkkään itteni hengiltä. koska mä en jaksa miettiä enää yhtään tai räjähän oikeesti. mulla on jo nyt niin vaikee olla, en tiiä miten päin olisin tai minne menisin tai itkenkö vai nauranko kohta. veikkaan kyllä vahvasti ensimmäistä. enkä mä jaksais taas uutta itkupaniikkihengenahistuskohtausta. siks rääkkään itteni hengiltä, koska ku on fyysisesti ihan palanu ja kuollu, ei jaksa miettiä mitään.

kiitos ja hatunnosto jos joku jakso lukea.