yritän löytää työssäoppimispaikkaa Tukholmasta, ylireagoin kaikkeen enkä taas tiiä mistään mitään. vihaan sitä, et oon koko ajan nii epätietonen mun elämän kans. haluaisin tietää kaiken ja kontrolloida kaikkee. eipä ole helppoo. ärsyttää olla kiinni jossai elämänvaiheesa, nytki tuntuu et mun ympärillä pyörii vaan koulu enkä jaksa sitäkään ja mun pää hajoo. tai mää hajoon. tai ihan mite vaan. kaikki kelpaa, kuhan vaan tapahtuis jotain.

ps. please, just for a moment