soitin heti kalajoelle ku olin avannu kirjekuoren ja joku semimukava nainen ilmotti et se kertoo sille matkailualan opettajalle must. enskuun alus pitäs saada ainaki jotain infoo siit et pääsenkö sinne opiskelemaan vaiko en. eli ainaki saan sanoo heipat kauppikselle, mikä ei haittaa ollenkaa. aina on kymppiluokka vimppana vaihtoehtona. mä vaan toivon just nyt enemmän ku mitään muuta et pääsen kalajoelle, siel on asuntola jaja kaikkee, paskat mä edes tiedä mis se koko amis on mut kyl seki jossainvaihees sit selviää. joo o, mä vaan jotenki onnistun aina tekeen kaiken vaikeimman kautta. ja jotenki mun mielenkiinto lopahtaa liian nopeesti kaikkia asioita kohtaan enkä osaa millään päättää mitään. ehkä oon vaan liian vaikee ja teen kaikist asioista vaikeita.
ps. i dont give a fuck, and my excuse is that i'm young
